lauantai 3. joulukuuta 2011

La 3.12.2011

Runotorstain aiheeseen

01.12.2011 - 11:53

Tällä viikolla runo voi lähestyä Mirkka Rekolan tekstin kautta. Kirjoittakaa runo ajatuksista, joita se teissä herättää.


"Hän jota odotat tulee pian"siinä luki.

- Se on sitten ajan takana, minä sanoin.- Siinä lukee "pian", hän vastasi.
- Mutta ne jotka odottavat eivät koskaan ehdi.
Sen minä sanoin ja ajattelin että kun he sanovat"pian" puussa jo kasvaa puisia hedelmiä.
- Entä jos siinä lukisi, että hän on jo tullut,minä kysyin.
Silloin hän nousi kiireesti. "Sinä sitten oletepäuskoinen ihminen", hän sanoi ja lähti. 
Mirkka Rekola: Maskuja - pieniä elämän pituisia juttuja (WSOY 2002)

tämä runoni:


Hän ei ole vielä tullut

Olen onnellinen siitä, että hän tulee pian.
Onneksi hän ei ole vielä tullut.
Jos hän olisi jo tullut, niin en ehkä voisikaan tavata häntä,
sillä ehkä hän olisi jo mennyt.
Siksi on hyvä näin.
Voin odottaa häntä ja tietää,
että tapaan hänet, kun hän tulee.

Täältä näet toisten runot samasta aiheesta:
http://runoruno.vuodatus.net/blog/archive?&y=2011&m=12


Tämän viikon haasteena on katkelma Mirkka Rekolan teoksesta Maskuja
("pieniä elämänpituisia juttuja", WSOY, 1987, ISBN 951-0-27282-5)

Joku istui vieressä ja näytti minulle, mitä oli kaiverrettu hänen rannekellonsa taakse.
Hyvin pienin kirjaimin.
”Hän jota odotat tulee pian” siinä luki.
- Se on sitten ajan takana, minä sanoin.
- Siinä lukee ”pian”, hän vastasi.
- Mutta ne jotka odottavat eivät koskaan ehdi.
Sen minä sanoin ja ajattelin että kun he sanovat ”pian” puussa jo kasvaa puisia hedelmiä.
- Entä jos siinä lukisi, että hän on jo tullut, minä kysyin.
Silloin hän nousi kiireesti.
”Sinä sitten olet epäuskoinen ihminen”, hän sanoi ja lähti.

Mirkka Rekola: Maskuja

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Marraskuu

Su 6.11.2011

Marraskuu satana sanana:


Lehtisateena puut riisuvat kauniit ruskavaatteensa.
Kävelen puiston halki ja muistan, miten kohta lumi pukee puut valkoisiin turkkeihin.
Nyt alastomat tuulessa värisevät oksat kourivat tyhjää ylleen, sateen pisaroita, keisarin tuulipukua.
En haluaisi vielä risumetsää, en ryteikköjä, en syksyn pimeää,
mutta marraskuu ei kysy minulta. Eikä keneltäkään.
Marraskuu on marraskuu, nimensä mukainen. Sen kertomiseen ei paljon sanoja tarvita. Ei edes sataa sanaa. Tässäkin oli tähän mennessä sanoja vasta 60.
Mitä vielä voisi sanoa marraskuusta? Pimeä tulee aikaisemmin ja aamulla aurinko nousee myöhemmin. Marraskuu saa sanattomaksi. Kevääseen on niin pitkä aika, ettei jaksa edes laskea montako päivää tai montako kuukautta vielä. Liian monta.

PS. Palasin vanhaan ulkoasuun blogissani.

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Blogger siirtyy pian uuteen käyttöjärjestelmään

Su 30.10.2011


Tämä ei nyt pidä paikkaansa, koska palasin takaisin vanhaan ulkoasuun.

HUOM! Uudet lukijat: Klikkaa otsikkoa tai kuvaa, niin näet koko tekstin. Perinteisen näköinen bloginäkymä on osoitteessa http://runosiivet.blogspot.com/?v=0

ja uusi siis http://runosiivet.blogspot.com


Koska Blogger on siirtymässä uudenlaisiin selainnäkymiin Bloggerissa, olen ottanut uuden mallin käyttöön tässäkin blogissani.

torstai 25. elokuuta 2011

Tankaa ja haikua

To 25.8.2011

Tankaharjoitus (8.8.2011):

(Tanka 5-7-5-7-7)


Elokuun hymy
viileässä illassa.
Hiljaa hiipuva
on auringon katse, v (vain 6 tavua!)
syksyksi muuttuu silmiin.


1. korjausversio:
Elokuun hymy
viileässä illassa,
hiljaa hiipuva
on aurinkoinen katse.
Syksynä muuttaa silmiin.

2. korjausversio:
Hiljaa hiipuva
on aurinkoinen katse,
elokuun hymy,
syksyä enteilevä
viileässä illassa.

En ole vielä tyytyväinen tähänkään versioon. Katsotaan, viitsinkö enää muokata tätä. =)

'''''''''''''''''''''''''''''''''''''''

Sitten haikuharjoitus (8.8.2011):
(Haiku  5-7-5)

Keltaista viljaa
elokuussa pelloilla.
Päivä lyhenee.

perjantai 27. toukokuuta 2011

Listatut

Pe 27.5.2011

Uh.
Inhokit.
Kalavaleet.
Meriselitykset.
Villaisella painetut.
Unohtuneet unohdetut.
Sanomattakin on selvää.

Umpimieliset.
Mitään sanomattomat.
Mielettömät mahtailijat.
Kaikenlaiset ne viitsivätkin.

Ilmankos.
Kinkittelijät.
En kyllä kerro.
Salassa kyttääjät.
Pyykkinaruunjuoksijat.

Tekemättömät.
Kädettömän työt.
Vasemman jalan saapas.
Se siitä sitten ja loput kirjeessä.

Siitäs sait!
Pulinat pois!
Turpa kiinni sorsa!
Ei vois vähempää kiinnostaa.

Omakehuiset.
Itsetyytyväiset.

Kuka Mitä Häh
Väärinymmärretyt
Napaansa tuijottajat
Tekopyhät jokapaikanhöylät

Räkänokat
Siivelläeläjät
Tyhjänjauhajat
Vasemmalla kädellä sorkitut

Susiparit
Naukuiitat
Pullasorsat
Palaneet hihat
Revenneet pelihousut

Piikittelijät
Kiusankappaleet
Ei mistään kotoisin
Laita vielä paremmaksi
Sähän sen tiedät paremmin

Eipäs juupas
Et cetera ja niin edelleen
Kumpi kampi enten tentten

Ei kai
kyl maar
Sä sen tiedät
Linssiinviilaajat

Kiusaajat
Kinastelijat
Kiukuttelijat
Paperitiikerit
Vanhat pierut
Besserwisserit
Painokelvottomat
Mikä täällä haisee?
Älä puhu pehmosia

Pyrkyrit
Parittajat
Patistelijat
Pottunokat
Peräänkatsottavat

Itkuiikat
Petolliset
Huijaajat
Tuppisuut
Räkänokat
Kiistakapulat
Poltinmerkityt

Makkelit
Erimieliset
Kerettiläiset
Totuudentorvet
Psykopaatit narsistit

Kitisijät
Natisijat
Marisijat
Taivastelijat
Kiistakapulat
Tyhjännaurajat

Puolivillaiset
Turhanpäiväiset
Palturin puhujat
Peräänkuulutetut
Asiattomat viittaukset
Mittamattoman tyhmät

Toinen toiselle kuoppaa kaivaa.

Runotorstain haaste 209



lauantai 30. huhtikuuta 2011

Yllätyspalkinto/Tunnustus

Lauantai 30.4.2011


Yllättäen sai oikein pokaalin aikatherinelta
Se tuli täytenä yllätyksenä ja hämmentyneenä kiittelen. :) 
Tähän tunnustukseen liittyy vielä, että pitää kertoa  8 asiaa  itsestä, ja jakaa tunnustus sitten 8 muulle blogin kirjoittajalle. Tunnustuksen kuvan voi kopioda ja laittaa omalle sivulle. 
Siispä tässä jotain meikäläisestä...
1. Olen kirjoittanut lapsesta asti. Milloin runoja, milloin jotain muuta tekstiä.
2. Koulussa mieliaineitani oli kuvaamataito ja äidinkielentunnit.
3. Olen eläinrakas. Minulla on kissa. Koirani kuoli viime lokakuussa ja sitä on kovin ikävä. Uutta koiraa meillä ei vielä ole.
4. Monet runoilijat ovat tehneet minuun vaikutuksen, mm. Saima Harmaja, Eeva-Liisa Manner, Paavo Haavikko ja monet muut. 
5. Kirjailijoista pidin lukioluokilla eniten Dostojevskista. Tarjei Vesaasin Jäälinnan oudon hypnoottisen ilmapiirin muistan vieläkin, vaikka kirjan lukemisesta on pitkä aika. Nykyisin olen kirjojen suhteen aika ronkeli, vaikka olenkin lukutoukka.
6. Mieli elokuviani ovat mm. Kuninkaan puhe ja Coco Chanel.
7. Aioin ensin toimittajaksi, mutta noin puolet työelämästäni olen ollut opettajana. 
8.Toinen puoli työelämästäni on mainostoimistotyötä, kuvittamista ja graafista suunnittelua, mutta myös copyright-töitä. Piirtänyt ja maalannut olen lapsesta asti.

Pokaalitunnustuksen jaan nyt seuraaville:

lauantai 26. maaliskuuta 2011

Pian on toukokuu


Kuva: ClipArt
Tuuletan hiuksiani maaliskuun pyryssä.
Sataa puuterilunta.
Sydämeni on hiljaa ja kuuntelee:
Pian on toukokuu.

Vaellan läpi lumisen puiston
ja unohdan,
miten pimeät aamut
tulvivat kalenteristani
häpeään tuomittuina.

Kevätaamut pulpahtelevat 
yksitellen tuoksuvia vaahterankukkia,
hiirenkorvia,
linnunlaulua.

Kohta jo lapset hyppivät narua ja
lätäköissä roiskuu
kevät ja iloinen 
nauru ja kilkatus,
soittaa jäätelöauto
sitä ujellusta,
joka saa koirien korvat luimuun. 

26.3.2011

maanantai 28. helmikuuta 2011

Meille tärkeimmät

Joku ihminen. Joku paikka.
Ne ehkä meille tärkeimmät.

Jokin meissä kaipaa aina jotakin jossakin,
tai kenties sittenkin jonnekin.

Joku lähti. Joku jäi. Joku tuli. Joku meni.

Yksinäisyys, kun ovet suljettiin.
Tai avatuista ovista tulijoita oli liian monta,
kun odotimme vain yhtä, joka ei tullutkaan.

Tai kenties saimme liian paljon,
vaikka tarvitsimme vain jotakin.
Joskus kaikkea on liikaa, joskus liian vähän.
Milloin olisimme tyytyväisiä?

Joku kysyy, joku vastaa tai vaikenee.
Usein joku jättää kysymättä.
Hiljaisuus on jotain, mitä emme siedä
tai mitä ehkä tarvitsisimmekin eniten.

Joku toinen kerta kaikki voi olla toisin.
Mutta meille kaikkein tärkeimmät ovat sittenkin ehkä nämä:
Joku ihminen, rakkain. Joku paikka, koti.

Runotorstain 196. haaste

sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Rakkaus

Jo unisia silmiään hitaasti aukovan kevään kunniaksi yksi rakkausrunoistani, jonka olen kirjoittanut marraskuussa 2010:


Rakkaani marraskuun ensilumessa 

Marraskuussa puiden varjot kasvavat pituutta. 
Oksat pukeutuvat tuuleen ja tanssiviin lehtiin. 

Minä olen kevyt ja raskas auringon ja pilven vanki, mutta marraskuun sydän on jäätä 
eikä ymmärrä minua, kesään unohtunutta. Kellun tuulessa kuin kastunut perhosen siipi ja puhun uneni ääneen niille, jotka kuuntelevat. 

Ruoho on vaiti tai ruikuttaa. 
Pilvet suhisevat ääneen kuin tyhjevät ilmapallot. 

Jo kauan sitten poimin auringon kaulakorukseni, 
kultaiset säteet hiuskoruikseni. 

Miten sydämeni lyökään! 

Korvakoruni ovat meripihkaa, 
huuleni makeat kesän viimeisistä mansikoista. 
ranteeni sykkeessä kirpeät puolukat veressäni. 
Hameeni helmat meriveden suolassa. 

Kahlaan rantaan, kahlaan lehtien meressä, kahlaan sinun ajatustesi läpi ja teen kotini kultaisten pilvien reunaan, sinne, mitä et enää muista. 

Olen kaukainen planeetta ja niin lähellä sinua kuin lempeä tuuli. Sinä olet marraskuununinen ja minäkin. Olet kylmä tuuli pohjoisesta. Miten lämmittäisin sinua? Miten saisin uudet lehdet, miten ompelisin kesämekkoni ehjäksi? 

Marraskuu, marraskuu. Ohi kiitävä juna. Pian jo mennyt. Kun tulet uudestaan, talvi alkaa taas. 

Näköetäisyydellä sinusta olen yhä kesänkestävä, talvenpestävä, lumisotasilla koska vain kanssasi rakkaani tulisieluinen puhuri. Älä vastaa sanoilla, vastaa katseellasi, jonka kaiku on äänekäs ja tumma. 

Marraskuu, rakkaani ensilumessa. Unohtumaton on jäinen suudelmasi, marraskuu. 

perjantai 28. tammikuuta 2011

Erilainen

27.1.2011
Runotorstain 192. haaste

Itseään toisista etsii.
Ei löydä. 
Erilainen.