Marraskuu satana sanana:
Lehtisateena puut riisuvat kauniit ruskavaatteensa.
Kävelen puiston halki ja muistan, miten kohta lumi pukee puut valkoisiin turkkeihin.
Nyt alastomat tuulessa värisevät oksat kourivat tyhjää ylleen, sateen pisaroita, keisarin tuulipukua.
En haluaisi vielä risumetsää, en ryteikköjä, en syksyn pimeää,
mutta marraskuu ei kysy minulta. Eikä keneltäkään.
Marraskuu on marraskuu, nimensä mukainen. Sen kertomiseen ei paljon sanoja tarvita. Ei edes sataa sanaa. Tässäkin oli tähän mennessä sanoja vasta 60.
Mitä vielä voisi sanoa marraskuusta? Pimeä tulee aikaisemmin ja aamulla aurinko nousee myöhemmin. Marraskuu saa sanattomaksi. Kevääseen on niin pitkä aika, ettei jaksa edes laskea montako päivää tai montako kuukautta vielä. Liian monta.
PS. Palasin vanhaan ulkoasuun blogissani.
