eikö äitisi syli kertonut sinulle äidinrakkaudesta,
kun olit vauva
eikö isäsi katse seurannut ihaillen sinua,
kun otit ensiaskeleitasi
eivätkö opettajan kannustavat sanat tukeneet sinua,
kun opettelit lukemaan
eikö ensirakkautesi saanut aurinkoa
paistamaan kirkkaammin sydämeesi
etkö halunnut kuulla, kun Jumala
kutsui sinua nimeltä kahdesti tai kolmesti
etkö oppinut antamaan anteeksi itsellesi
ja muille ihmisen heikkoutta
puhuitko milloinkaan kenellekään
sisäisistä kivuistasi
oliko painavinta se
minkä jätit kertomatta
sekö sai sinut painamaan liipasinta
itseäsi vastaan toisia kohti
jos nyt voisit palata sieltä
minne olet mennyt
perääntyisitkö kostostasi edes itsesi vuoksi
varjeltuaksesi ikuiselta tuskalta
Runotorstain 103. haaste
hyviä kysymyksiä, joihin ei kukaan vastaa...
VastaaPoistaVahvoja ja tärkeitä kysymyksiä - vastaukset jäävät salaisuudeksi.
VastaaPoistaKiitos kommenteista mummy ja tuima. Elämä on täynnä kysymyksiä. Kaikkiin ei saa ehkä koskaan vastausta.
VastaaPoistaSpektri alias Marja-Leena
tarpeellinen teksti; samaan aikaan uutiset ja kaikki muu on niin täynnä tarvetta saada lopullinen selitys, millä kaiken voisi kuitata. ei voi kyllin muistuttaa, että sellaista ei tule, aina jää ymmärrys vajaaksi.
VastaaPoistaVaikuttava runo. Mutta en halua muistella tämän viikon kauhunpäivää.
VastaaPoistaJatkaisin siltä kohti runoa toisin.
tai
Se voisi jäädä säkeeseen,
oliko painavinta se
minkä jätit kertomatta
Kaikki on niin totta, miksi emme ota opiksemme
Kiitos ajatuksista vera mumia ja arleena.
VastaaPoistaNiin arleena, ehdotuksesi runon lopun jättämisestä on hyvä, minä kuitenkin käsittelin mielessäni tuon ikävän tapahtuman näin ja samalla sain sen omassa mielessäni tavallaan loppuunkäsitellyksi
t. Marja-Leena alias Spektri
Vastaamattomia kysymyksiä ja painavinta ei kerrota.
VastaaPoistaHyvä :)
Kiitos kommentista johnleehooker
VastaaPoistaNäitä arvauksia on viime päivinä kirjoitettu palstakilometreittäin. Sinun hyvä tiivistelmä.
VastaaPoistaKiitos kommentista, helanes!
VastaaPoista