virkkaa ketjuksi keltaista rihmaa
kultalankaa keväthuiviksi hartioille
valoa sydämen pimeisiin huoneisiin
lokeroituneeseen mieleen
iloa ensimmäisistä sitruunaperhosista,
leskenlehdistä, voikukista
aukaise koteloitunut mieli
vapauta ajatusten liito
purista pimeä ulos
puhdista pinttyneistä pölyistä
kalpea talvinen kieli
rähmäinen silmien kapea rako
sisäiset syöverit auki
irti kumarasta kehosta palelevasta sielusta irti
olemuksen ahtaasta varjosta
jäitten mukana sulanut pois talvi taakse jäänyt pimeä
unohdettu hiipuva suru
kohota katse oivallus selkä suoraksi
ripusta kevään kultaiseen ketjuun ajatusten nauhaksi
unelmien hiirenkorvat
ja huhtikuu
tämä nyt-hetki ja koti elämä tulevaisuus rakkauden kehäksi
kaulaan ilo suloinen valo kirkkaus
huhtikuu kevät ja lintujen laulava suu
Olipa puhutteleva runo!
VastaaPoistat. Leila
Ihanasti kuvaat kevään huumaa, uuden toivon heräämistä.
VastaaPoistaKiitos Leila ja Hilbert
VastaaPoista