Listatut

Pe 27.5.2011

Uh.
Inhokit.
Kalavaleet.
Meriselitykset.
Villaisella painetut.
Unohtuneet unohdetut.
Sanomattakin on selvää.

Umpimieliset.
Mitään sanomattomat.
Mielettömät mahtailijat.
Kaikenlaiset ne viitsivätkin.

Ilmankos.
Kinkittelijät.
En kyllä kerro.
Salassa kyttääjät.
Pyykkinaruunjuoksijat.

Tekemättömät.
Kädettömän työt.
Vasemman jalan saapas.
Se siitä sitten ja loput kirjeessä.

Siitäs sait!
Pulinat pois!
Turpa kiinni sorsa!
Ei vois vähempää kiinnostaa.

Omakehuiset.
Itsetyytyväiset.

Kuka Mitä Häh

Väärinymmärretyt

Napaansa tuijottajat

Tekopyhät jokapaikanhöylät

Räkänokat

Siivelläeläjät

Tyhjänjauhajat

Vasemmalla kädellä sorkitut

Susiparit

Naukuiitat

Pullasorsat

Palaneet hihat

Revenneet pelihousut

Piikittelijät

Kiusankappaleet

Ei mistään kotoisin

Laita vielä paremmaksi

Sähän sen tiedät paremmin

Eipäs juupas

Et cetera ja niin edelleen

Kumpi kampi enten tentten

Ei kai

kyl maar

Sä sen tiedät

Linssiinviilaajat

Kiusaajat

Kinastelijat

Kiukuttelijat

Paperitiikerit

Vanhat pierut

Besserwisserit

Painokelvottomat

Mikä täällä haisee?

Älä puhu pehmosia

Pyrkyrit

Parittajat

Patistelijat

Pottunokat

Peräänkatsottavat

Itkuiikat

Petolliset

Huijaajat

Tuppisuut

Räkänokat

Kiistakapulat
Poltinmerkityt

Makkelit

Erimieliset

Kerettiläiset

Totuudentorvet

Psykopaatit narsistit

Kitisijät

Natisijat

Marisijat

Taivastelijat

Kiistakapulat

Tyhjännaurajat

Puolivillaiset

Turhanpäiväiset

Palturin puhujat

Peräänkuulutetut

Asiattomat viittaukset

Mittamattoman tyhmät

Toinen toiselle kuoppaa kaivaa.

Runotorstain haaste 209

Yllätyspalkinto/Tunnustus

Lauantai 30.4.2011

Yllättäen sai oikein pokaalin aikatherinelta. 

Se tuli täytenä yllätyksenä ja hämmentyneenä kiittelen. :) 

Tähän tunnustukseen liittyy vielä, että pitää kertoa  8 asiaa  itsestä, ja jakaa tunnustus sitten 8 muulle blogin kirjoittajalle. Tunnustuksen kuvan voi kopioda ja laittaa omalle sivulle. 

Siispä tässä jotain meikäläisestä...

1. Olen kirjoittanut lapsesta asti. Milloin runoja, milloin jotain muuta tekstiä.

2. Koulussa mieliaineitani oli kuvaamataito ja äidinkielentunnit.

3. Olen eläinrakas. Minulla on kissa. Koirani kuoli viime lokakuussa ja sitä on kovin ikävä. Uutta koiraa meillä ei vielä ole.

4. Monet runoilijat ovat tehneet minuun vaikutuksen, mm. Saima Harmaja, Eeva-Liisa Manner, Paavo Haavikko ja monet muut. 

5. Kirjailijoista pidin lukioluokilla eniten Dostojevskista. Tarjei Vesaasin Jäälinnan oudon hypnoottisen ilmapiirin muistan vieläkin, vaikka kirjan lukemisesta on pitkä aika. Nykyisin olen kirjojen suhteen aika ronkeli, vaikka olenkin lukutoukka.

6. Mieli elokuviani ovat mm. Kuninkaan puhe ja Coco Chanel.

7. Aioin ensin toimittajaksi, mutta noin puolet työelämästäni olen ollut opettajana. 

8.Toinen puoli työelämästäni on mainostoimistotyötä, kuvittamista ja graafista suunnittelua, mutta myös copyright-töitä. Piirtänyt ja maalannut olen lapsesta asti.

Pokaalitunnustuksen jaan nyt seuraaville:

kaanon

kiirepakolainen

pappilan mummo

selma

tuulento

Heli

seijastiina

Valokki

Pian on toukokuu

Kuva: ClipArt

Tuuletan hiuksiani maaliskuun pyryssä.

Sataa puuterilunta.

Sydämeni on hiljaa ja kuuntelee:

Pian on toukokuu.

Vaellan läpi lumisen puiston

ja unohdan,

miten pimeät aamut

tulvivat kalenteristani

häpeään tuomittuina.

Kevätaamut pulpahtelevat 

yksitellen tuoksuvia vaahterankukkia,

hiirenkorvia,

linnunlaulua.

Kohta jo lapset hyppivät narua ja

lätäköissä roiskuu

kevät ja iloinen 

nauru ja kilkatus,

soittaa jäätelöauto

sitä ujellusta,

joka saa koirien korvat luimuun. 

26.3.2011

Kevätkampa 013

Meille tärkeimmät

Joku ihminen. Joku paikka.
Ne ehkä meille tärkeimmät.

Jokin meissä kaipaa aina jotakin jossakin,
tai kenties sittenkin jonnekin.

Joku lähti. Joku jäi. Joku tuli. Joku meni.

Yksinäisyys, kun ovet suljettiin.
Tai avatuista ovista tulijoita oli liian monta,
kun odotimme vain yhtä, joka ei tullutkaan.

Tai kenties saimme liian paljon,
vaikka tarvitsimme vain jotakin.
Joskus kaikkea on liikaa, joskus liian vähän.
Milloin olisimme tyytyväisiä?

Joku kysyy, joku vastaa tai vaikenee.
Usein joku jättää kysymättä.
Hiljaisuus on jotain, mitä emme siedä
tai mitä ehkä tarvitsisimmekin eniten.

Joku toinen kerta kaikki voi olla toisin.
Mutta meille kaikkein tärkeimmät ovat sittenkin ehkä nämä:
Joku ihminen, rakkain. Joku paikka, koti.

Runotorstain 196. haaste

Rakkaus

Jo unisia silmiään hitaasti aukovan kevään kunniaksi yksi rakkausrunoistani, jonka olen kirjoittanut marraskuussa 2010:


Rakkaani marraskuun ensilumessa 

Marraskuussa puiden varjot kasvavat pituutta. 
Oksat pukeutuvat tuuleen ja tanssiviin lehtiin. 

Minä olen kevyt ja raskas auringon ja pilven vanki, mutta marraskuun sydän on jäätä 
eikä ymmärrä minua, kesään unohtunutta. Kellun tuulessa kuin kastunut perhosen siipi ja puhun uneni ääneen niille, jotka kuuntelevat. 

Ruoho on vaiti tai ruikuttaa. 
Pilvet suhisevat ääneen kuin tyhjevät ilmapallot. 

Jo kauan sitten poimin auringon kaulakorukseni, 
kultaiset säteet hiuskoruikseni. 

Miten sydämeni lyökään! 

Korvakoruni ovat meripihkaa, 
huuleni makeat kesän viimeisistä mansikoista. 
ranteeni sykkeessä kirpeät puolukat veressäni. 
Hameeni helmat meriveden suolassa. 

Kahlaan rantaan, kahlaan lehtien meressä, kahlaan sinun ajatustesi läpi ja teen kotini kultaisten pilvien reunaan, sinne, mitä et enää muista. 

Olen kaukainen planeetta ja niin lähellä sinua kuin lempeä tuuli. Sinä olet marraskuununinen ja minäkin. Olet kylmä tuuli pohjoisesta. Miten lämmittäisin sinua? Miten saisin uudet lehdet, miten ompelisin kesämekkoni ehjäksi? 

Marraskuu, marraskuu. Ohi kiitävä juna. Pian jo mennyt. Kun tulet uudestaan, talvi alkaa taas. 

Näköetäisyydellä sinusta olen yhä kesänkestävä, talvenpestävä, lumisotasilla koska vain kanssasi rakkaani tulisieluinen puhuri. Älä vastaa sanoilla, vastaa katseellasi, jonka kaiku on äänekäs ja tumma. 

Marraskuu, rakkaani ensilumessa. Unohtumaton on jäinen suudelmasi, marraskuu. 

Erilainen

27.1.2011
Runotorstain 192. haaste

Itseään toisista etsii.

Ei löydä. 

Erilainen.

Runotorstain haasteesta KUU

7.11.09

Runotorstain aiheen myötä

rupesin pallottelemaan

kuu-palloa:

Kuu - köyhän kultakolikko taivaalla

-------------------------------------------

Leikattujen kollien lauma

välittää vain raksuista,

ei muusta,

mitäpä enää maaliskuusta!

-------------------------------------------

Kalpea, pyöreä naama

puitten latvojen yli kurkistaa.

Kuu-ukon aamu on harmaa,

kohta kuun haamukin katoaa.

--------------------------------------------

Kuu, suuri ja pyöreä pallo,

keltainen, kultainen juustokimpale,

saavuttamaton hiirten herkku.

---------------------------------------------

Äänetön ja hiljainen taivaankappale,

yön valaisija, suuri lamppu.

---------------------------------------------

Kun kuu ei minulle merkitse mitään,

en siitä sitten sen kummemmin

viitsi kirjoittaakaan.

---------------------------------------------

Kuu keltainen kumotti

kultaisena kummasti

kuusikkoa korkeammalla

koko keskiviikon kesäkuussa.

Kerta kerralta komeammin

kuu kuljeskeli korkeuksissaan

koko kauneuden kaaren

kello kahteentoista.

Keveästi kevään kuu

kylmän kauneutensa

kumosi kuutamoksi

kuusten kantojen

kupeeseen.

Käsi kädessä kukkaset

kumarsivat

kuulle koko kesän

Tie

Ajatusteni aurinkotuuli
mieleni holveissa

vapautta etsii.

Tähtituulena syöksyy
yön sumuista kiitorataa.

Jumala, Sinä olet vapaus. Tiedän.

Mutta sydämessäni musta jää
minut pettää,
liukas kalteva pinta
epäilysten,
ahdistusten portit sulkevat tien.

Jos toivo on kuolematon,
uskon silta vahva,
aamun valo
avaa silmät

painajaisista vapauteen.

Katso myös:
Kuvapuheita (Valokuvatorstain 145. haaste)

Tänään

virkkaa ketjuksi keltaista rihmaa
kultalankaa keväthuiviksi hartioille
valoa sydämen pimeisiin huoneisiin
lokeroituneeseen mieleen
iloa ensimmäisistä sitruunaperhosista,
leskenlehdistä, voikukista

aukaise koteloitunut mieli
vapauta ajatusten liito
purista pimeä ulos
puhdista pinttyneistä pölyistä
kalpea talvinen kieli
rähmäinen silmien kapea rako
sisäiset syöverit auki
irti kumarasta kehosta palelevasta sielusta irti
olemuksen ahtaasta varjosta
jäitten mukana sulanut pois talvi taakse jäänyt pimeä
unohdettu hiipuva suru
kohota katse oivallus selkä suoraksi
ripusta kevään kultaiseen ketjuun ajatusten nauhaksi
unelmien hiirenkorvat
ja huhtikuu
tämä nyt-hetki ja koti elämä tulevaisuus rakkauden kehäksi
kaulaan ilo suloinen valo kirkkaus
huhtikuu kevät ja lintujen laulava suu

Runotorstain 113. haaste: Lämpö

Rakkaus

Rakkaus - niin kaunis ajatus,
pikkulintu pakkasessa - pois lentävä,
vaikka ymmärtäisitkin
kätesi ojentaa
- lämmittämään.