Pian on toukokuu

Kuva: ClipArt

Tuuletan hiuksiani maaliskuun pyryssä.

Sataa puuterilunta.

Sydämeni on hiljaa ja kuuntelee:

Pian on toukokuu.

Vaellan läpi lumisen puiston

ja unohdan,

miten pimeät aamut

tulvivat kalenteristani

häpeään tuomittuina.

Kevätaamut pulpahtelevat 

yksitellen tuoksuvia vaahterankukkia,

hiirenkorvia,

linnunlaulua.

Kohta jo lapset hyppivät narua ja

lätäköissä roiskuu

kevät ja iloinen 

nauru ja kilkatus,

soittaa jäätelöauto

sitä ujellusta,

joka saa koirien korvat luimuun. 

26.3.2011

Kevätkampa 013

Meille tärkeimmät

Joku ihminen. Joku paikka.
Ne ehkä meille tärkeimmät.

Jokin meissä kaipaa aina jotakin jossakin,
tai kenties sittenkin jonnekin.

Joku lähti. Joku jäi. Joku tuli. Joku meni.

Yksinäisyys, kun ovet suljettiin.
Tai avatuista ovista tulijoita oli liian monta,
kun odotimme vain yhtä, joka ei tullutkaan.

Tai kenties saimme liian paljon,
vaikka tarvitsimme vain jotakin.
Joskus kaikkea on liikaa, joskus liian vähän.
Milloin olisimme tyytyväisiä?

Joku kysyy, joku vastaa tai vaikenee.
Usein joku jättää kysymättä.
Hiljaisuus on jotain, mitä emme siedä
tai mitä ehkä tarvitsisimmekin eniten.

Joku toinen kerta kaikki voi olla toisin.
Mutta meille kaikkein tärkeimmät ovat sittenkin ehkä nämä:
Joku ihminen, rakkain. Joku paikka, koti.

Runotorstain 196. haaste

Rakkaus

Jo unisia silmiään hitaasti aukovan kevään kunniaksi yksi rakkausrunoistani, jonka olen kirjoittanut marraskuussa 2010:


Rakkaani marraskuun ensilumessa 

Marraskuussa puiden varjot kasvavat pituutta. 
Oksat pukeutuvat tuuleen ja tanssiviin lehtiin. 

Minä olen kevyt ja raskas auringon ja pilven vanki, mutta marraskuun sydän on jäätä 
eikä ymmärrä minua, kesään unohtunutta. Kellun tuulessa kuin kastunut perhosen siipi ja puhun uneni ääneen niille, jotka kuuntelevat. 

Ruoho on vaiti tai ruikuttaa. 
Pilvet suhisevat ääneen kuin tyhjevät ilmapallot. 

Jo kauan sitten poimin auringon kaulakorukseni, 
kultaiset säteet hiuskoruikseni. 

Miten sydämeni lyökään! 

Korvakoruni ovat meripihkaa, 
huuleni makeat kesän viimeisistä mansikoista. 
ranteeni sykkeessä kirpeät puolukat veressäni. 
Hameeni helmat meriveden suolassa. 

Kahlaan rantaan, kahlaan lehtien meressä, kahlaan sinun ajatustesi läpi ja teen kotini kultaisten pilvien reunaan, sinne, mitä et enää muista. 

Olen kaukainen planeetta ja niin lähellä sinua kuin lempeä tuuli. Sinä olet marraskuununinen ja minäkin. Olet kylmä tuuli pohjoisesta. Miten lämmittäisin sinua? Miten saisin uudet lehdet, miten ompelisin kesämekkoni ehjäksi? 

Marraskuu, marraskuu. Ohi kiitävä juna. Pian jo mennyt. Kun tulet uudestaan, talvi alkaa taas. 

Näköetäisyydellä sinusta olen yhä kesänkestävä, talvenpestävä, lumisotasilla koska vain kanssasi rakkaani tulisieluinen puhuri. Älä vastaa sanoilla, vastaa katseellasi, jonka kaiku on äänekäs ja tumma. 

Marraskuu, rakkaani ensilumessa. Unohtumaton on jäinen suudelmasi, marraskuu. 

Erilainen

27.1.2011
Runotorstain 192. haaste

Itseään toisista etsii.

Ei löydä. 

Erilainen.

Runotorstain haasteesta KUU

7.11.09

Runotorstain aiheen myötä

rupesin pallottelemaan

kuu-palloa:

Kuu - köyhän kultakolikko taivaalla

-------------------------------------------

Leikattujen kollien lauma

välittää vain raksuista,

ei muusta,

mitäpä enää maaliskuusta!

-------------------------------------------

Kalpea, pyöreä naama

puitten latvojen yli kurkistaa.

Kuu-ukon aamu on harmaa,

kohta kuun haamukin katoaa.

--------------------------------------------

Kuu, suuri ja pyöreä pallo,

keltainen, kultainen juustokimpale,

saavuttamaton hiirten herkku.

---------------------------------------------

Äänetön ja hiljainen taivaankappale,

yön valaisija, suuri lamppu.

---------------------------------------------

Kun kuu ei minulle merkitse mitään,

en siitä sitten sen kummemmin

viitsi kirjoittaakaan.

---------------------------------------------

Kuu keltainen kumotti

kultaisena kummasti

kuusikkoa korkeammalla

koko keskiviikon kesäkuussa.

Kerta kerralta komeammin

kuu kuljeskeli korkeuksissaan

koko kauneuden kaaren

kello kahteentoista.

Keveästi kevään kuu

kylmän kauneutensa

kumosi kuutamoksi

kuusten kantojen

kupeeseen.

Käsi kädessä kukkaset

kumarsivat

kuulle koko kesän

Tie

Ajatusteni aurinkotuuli
mieleni holveissa

vapautta etsii.

Tähtituulena syöksyy
yön sumuista kiitorataa.

Jumala, Sinä olet vapaus. Tiedän.

Mutta sydämessäni musta jää
minut pettää,
liukas kalteva pinta
epäilysten,
ahdistusten portit sulkevat tien.

Jos toivo on kuolematon,
uskon silta vahva,
aamun valo
avaa silmät

painajaisista vapauteen.

Katso myös:
Kuvapuheita (Valokuvatorstain 145. haaste)

Tänään

virkkaa ketjuksi keltaista rihmaa
kultalankaa keväthuiviksi hartioille
valoa sydämen pimeisiin huoneisiin
lokeroituneeseen mieleen
iloa ensimmäisistä sitruunaperhosista,
leskenlehdistä, voikukista

aukaise koteloitunut mieli
vapauta ajatusten liito
purista pimeä ulos
puhdista pinttyneistä pölyistä
kalpea talvinen kieli
rähmäinen silmien kapea rako
sisäiset syöverit auki
irti kumarasta kehosta palelevasta sielusta irti
olemuksen ahtaasta varjosta
jäitten mukana sulanut pois talvi taakse jäänyt pimeä
unohdettu hiipuva suru
kohota katse oivallus selkä suoraksi
ripusta kevään kultaiseen ketjuun ajatusten nauhaksi
unelmien hiirenkorvat
ja huhtikuu
tämä nyt-hetki ja koti elämä tulevaisuus rakkauden kehäksi
kaulaan ilo suloinen valo kirkkaus
huhtikuu kevät ja lintujen laulava suu

Runotorstain 113. haaste: Lämpö

Rakkaus

Rakkaus - niin kaunis ajatus,
pikkulintu pakkasessa - pois lentävä,
vaikka ymmärtäisitkin
kätesi ojentaa
- lämmittämään.

etsijöiden taivas

Runotorstain
105. haaste

09.10.2008

"Viikon haasteena on tällä kertaa valokuva. Kuvaaja on Ian Britton. Kuva kuuluu Freefoto.com -sivuston kuvapankkiin ja on Creative Commons -lisenssin alainen."

etsijöiden taivas

pettämätön tekniikka?
kaikilla taajuuksilla?
kanavat auki?
antennit viritetty?
joka suuntaan?

ketä/mitä odotetaan?

mutta edes
naapurin ajatuksia
näillä laitteilla
ei ole saatu kuuluviin

ja mitä laulaa satakieli
kuulaana kesäyönä?
mitä huuhkaja huhuilee?
miten tulkitaan mehiläisen surina?
mitä sanovat muutolinnut toisilleen
ennen kuin matkaavat etelään ?

mitä ulvoo susi
syksyisenä hallayönä?
tulkitsevatko nuo laitteet
kaikkien kansojen tai enkelien kieltä ?

pärjäävätkö
kuullun ymmärtämisessä ?
näkyvän ja näkymättömän rajoilla?

taivasalla vielä sangen tutkimaton tellus



**************************
Vrt.

Tulivat mieleen myös nämä:

"Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan. " (Room. 1:20) [Job 12:7-10; Ps. 19:2-4; Jes. 40:21,26]

"Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen(Kol. 1:16 )

"... emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia. (2. Kor. 4:18)

"Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan." (Matt. 7:8; Luuk. 11:10)

Muista olla kiltti

Missä kiltit pienokaiset?
Missä lapset laulavaiset?
Nyt ne tontut ahkerasti
seuraa teitä jouluun asti.

Joulupukin kirjassa
on kaikki tieto Mirjasta
ja Marjasta, Katista ja Karista,
Eilasta ja Marista.

Sinustakin tieto on,
oletko sä vallaton.
Autoitko sä äitiä ja isää,
vai manguitko yhä vain taskurahaa lisää.

On aika olla kiltti,
jos joululahjat kiinnostaa,
ettet ole se piltti,
joka jouluna risuja saa.

Runotorstain 104. haaste