onnettomien ihmisvihaajien muistolle

eikö äitisi syli kertonut sinulle äidinrakkaudesta,
kun olit vauva

eikö isäsi katse seurannut ihaillen sinua,
kun otit ensiaskeleitasi

eivätkö opettajan kannustavat sanat tukeneet sinua,
kun opettelit lukemaan

eikö ensirakkautesi saanut aurinkoa
paistamaan kirkkaammin sydämeesi

etkö halunnut kuulla, kun Jumala
kutsui sinua nimeltä kahdesti tai kolmesti

etkö oppinut antamaan anteeksi itsellesi
ja muille ihmisen heikkoutta

puhuitko milloinkaan kenellekään
sisäisistä kivuistasi

oliko painavinta se
minkä jätit kertomatta

sekö sai sinut painamaan liipasinta
itseäsi vastaan toisia kohti

jos nyt voisit palata sieltä
minne olet mennyt
perääntyisitkö kostostasi edes itsesi vuoksi
varjeltuaksesi ikuiselta tuskalta

Runotorstain 103. haaste

Mikä on helppoa

Se on helppoa kun osaa

Mikä tekee helposta
niin vaikean?
Vastauksista ensimmäinen:
Tietämättömyys.
Kuinka monta kertaa
olenkaan kuullut sanottavan:
Jospa vain olisin tiennyt...

Mutta tietämättömyyden
tunnustaminen...
se se vasta vaikeaa onkin.
Ei kukaan halua olla tyhmä.

Mutta nyt on kysymys
helppoudesta,
sellaisesta, mikä ei ole vaikeaa.

Mikä siis on helppoa?
Helppoa kuin heinänteko?
Mistä ei tule rakko kämmeneen,
missä ei ole kitkaa,
mikä ei takerru kurkkuun.

Ei sitä kyllä helposti
sanotuksi saa,
Sillä mikä on toiselle helppoa,
voi toiselle olla mahdotonta.

Helppoa on olla näkemättä,
sulkea korvansa tai
jättää sanomatta.
Eri asia sitten on jälkimaku,
sydämen tila,
jos laiskuutesi on sinut pettänyt,
ja olet saanut vamman sieluusi.
Silloin ainut keino on pyytää anteeksi
ja antaa anteeksi. Myös itselleen.
Se on helpoin tie mielenrauhaan.
Katkeruus ei tee hyvää hipiälle.
Helppoa ei ole kellään.

Runotorstain 102. haaste

Ajatuksia

Runotorstain 11.9.08 101. haaste on AJATUS

Luen ajatuksia,
jotka herättävät ajatuksia
ajatuksista, joita ei vielä
ole ehditty ajatella.

Myrsky

5.9.08 Runotorstain 100. haaste Myrsky
Huudan apua tuskaani,
mutta Jeesus ei kuule.
Voi, hän nukkuu!
Hädässäni vaadin häntä heräämään.
En tajua, että olemme samassa veneessä.
Mikään ei voi upottaa venettä,
jossa Jeesus on.
Tajuan sen vasta,
kun hän
tyynnyttää
myrskyn.

Sydänmyrsky

Veren kohina korvissa,
sisimmässä tunteiden aallot,
haavoilla sielua myöten.

Miten tyyntyisi tuska,
veren kuume suonissa,
sydänmyrsky?

Silmissä mustan ja punaisen
diskovalot.
Kuin viha, kuin suru,
kuin kaiken peittävä murhe
on tämä epätoivon ryoppy,
jonka kyynelten sumu
peittää.

Tai apatia,
tunteettomuuden turta veri,
jonka outo tyyneys ei
anna oikeutta edes
olla olemassa.

Näiden kahden ääripään välillä
sydän rummuttaa ja
ajatusten salamat iskevät
kuin luodit.

Outo näky pimeässä yössä,
aivojen sokkeloissa:
pois pakeneva päivä,
muuttumaton eilinen.

Sano vain sana
ja tuuli tyyntyy,
anteeksianto vapauttaa toivon
tulevaisuus aukeaa ulos
mustasta pilvestä

Myrskyssä

Minäkin pelokkaana,
epäuskoisena
myrskyssä.
Näen vain
aaltojen pauhun,
veneen yli lyövät tyrskyt.

Syyskuun luonnoksia

Kuvassa Jasminen Mikku-kissa

3.9.08 Loruttelua kissoista

Innostuin kirjoittamaan pari kolme lorua
Chanian kissakirja-arvontaan
Bookcrossingin Foorumilla:

Kuperkeikan kissa heitti,
yli pihan kulki reitti
hiirien ja myyrien.
Muttei enää, tiedän sen:
Kissan häntä vilahti
vauhdissa ja sihahti
niskaan pitkähäntäisen
ruman päästäisen.

Loppui juhlat hiirien,
myyrien ja päästäisten,
kun saapui kissa pihalle,
se iso katti, perso hiirten lihalle.

Sitten pieni kiltimpi runo:

Olen kissa pieni soma,
mull on tyynypeti oma.
Emäntäni herkut laittaa.
Kyllä niitä syödä maittaa.
Massu aivan pullollaan
käperryn nyt nukkumaan.

Tässä vielä runo kissailkimyksestä:

Aamulehdelle pissasin,
sen oikein kunnolla tuhrasin.
Riekaleiksi revin otsikotkin.
Oksensin matolle kun ahnehdin.
Hiirten jahdin missasin,
kakin milloin minnekin.

EDIT: Hieno juttu! Kissa-kirja tipahti postiluukusta, kiitos Chania!

Katso

Bookcrossing

Syyskuun luonnosvihko

2.9.2008

Ihmeellinen iho (Runotorstain 99. haaste)

Suloinen on huulten iholla suudelma
ihomme rakkauteen kietoutuneena

Ihon ihmeen, ilmeen, kosketuksen
miehen ihon, ihon tuoksun
naisen, lapsen, vauvan, ihmisen ihon
voi tuntea, koskettaa, haistaa
tuulen hipaisun iholla,
kylmyyden, pakkasen

sateen puhdistavan vihmonnan,
veden syleilyn
hyöteisen piston, ampiaisen,
nokkosen, auringon poltteen

Silitän koiran turkkia, kissanpoikaa,
lapsen silkkistä tukkaa

Karhea kangas hiertää ihon haavoille
kivi kengässä rakon kantapäähän
kihelmöivä on kämmenen isku poskella
viiman piiska ahavana


Ilman ihoni suojaa
olisin alastomampi,
miten pysyisin koossa

Ihmeellinen ihoni
kimmoisa nahka,
sisällä minä
Luojan kämmenellä:
"Kätteni hipiään olen sinut piirtänyt"