Runosiivet

2011-12-03T20:41:00.001+02:00

La 3.12.2011

Runotorstain aiheeseen

01.12.2011 - 11:53

Tällä viikolla runo voi lähestyä Mirkka Rekolan tekstin kautta. Kirjoittakaa runo ajatuksista, joita se teissä herättää.

"Hän jota odotat tulee pian"siinä luki.

- Se on sitten ajan takana, minä sanoin.- Siinä lukee "pian", hän vastasi.
- Mutta ne jotka odottavat eivät koskaan ehdi.
Sen minä sanoin ja ajattelin että kun he sanovat"pian" puussa jo kasvaa puisia hedelmiä.
- Entä jos siinä lukisi, että hän on jo tullut,minä kysyin.
Silloin hän nousi kiireesti. "Sinä sitten oletepäuskoinen ihminen", hän sanoi ja lähti.

Mirkka Rekola: Maskuja - pieniä elämän pituisia juttuja (WSOY 2002)

tämä runoni:

Hän ei ole vielä tullut

Olen onnellinen siitä, että hän tulee pian.

Onneksi hän ei ole vielä tullut.

Jos hän olisi jo tullut, niin en ehkä voisikaan tavata häntä,

sillä ehkä hän olisi jo mennyt.

Siksi on hyvä näin.

Voin odottaa häntä ja tietää,

että tapaan hänet, kun hän tulee.

Täältä näet toisten runot samasta aiheesta:

http://runoruno.vuodatus.net/blog/archive?&y=2011&m=12

Tämän viikon haasteena on katkelma Mirkka Rekolan teoksesta Maskuja

("pieniä elämänpituisia juttuja", WSOY, 1987, ISBN 951-0-27282-5)

Joku istui vieressä ja näytti minulle, mitä oli kaiverrettu hänen rannekellonsa taakse.

Hyvin pienin kirjaimin.

”Hän jota odotat tulee pian” siinä luki.

- Se on sitten ajan takana, minä sanoin.
- Siinä lukee ”pian”, hän vastasi.
- Mutta ne jotka odottavat eivät koskaan ehdi.
Sen minä sanoin ja ajattelin että kun he sanovat ”pian” puussa jo kasvaa puisia hedelmiä.
- Entä jos siinä lukisi, että hän on jo tullut, minä kysyin.
Silloin hän nousi kiireesti.

”Sinä sitten olet epäuskoinen ihminen”, hän sanoi ja lähti.

Mirkka Rekola: Maskuja

Marraskuu

2011-11-06T03:14:00.003+02:00

Su 6.11.2011

Marraskuu satana sanana:

Lehtisateena puut riisuvat kauniit ruskavaatteensa.

Kävelen puiston halki ja muistan, miten kohta lumi pukee puut valkoisiin turkkeihin.

Nyt alastomat tuulessa värisevät oksat kourivat tyhjää ylleen, sateen pisaroita, keisarin tuulipukua.

En haluaisi vielä risumetsää, en ryteikköjä, en syksyn pimeää,

mutta marraskuu ei kysy minulta. Eikä keneltäkään.

Marraskuu on marraskuu, nimensä mukainen. Sen kertomiseen ei paljon sanoja tarvita. Ei edes sataa sanaa. Tässäkin oli tähän mennessä sanoja vasta 60.

Mitä vielä voisi sanoa marraskuusta? Pimeä tulee aikaisemmin ja aamulla aurinko nousee myöhemmin. Marraskuu saa sanattomaksi. Kevääseen on niin pitkä aika, ettei jaksa edes laskea montako päivää tai montako kuukautta vielä. Liian monta.

PS. Palasin vanhaan ulkoasuun blogissani.

Blogger siirtyy pian uuteen käyttöjärjestelmään

2011-10-30T16:40:00.003+02:00

Su 30.10.2011

Tämä ei nyt pidä paikkaansa, koska palasin takaisin vanhaan ulkoasuun.

HUOM! Uudet lukijat: Klikkaa otsikkoa tai kuvaa, niin näet koko tekstin. Perinteisen näköinen bloginäkymä on osoitteessa http://runosiivet.blogspot.com/?v=0

ja uusi siis http://runosiivet.blogspot.com

Koska Blogger on siirtymässä uudenlaisiin selainnäkymiin Bloggerissa, olen ottanut uuden mallin käyttöön tässäkin blogissani.

Tankaa ja haikua

2011-08-25T14:47:00.003+03:00

To 25.8.2011

Tankaharjoitus (8.8.2011):

(Tanka 5-7-5-7-7)

Elokuun hymy

viileässä illassa.

Hiljaa hiipuva

on auringon katse, v (vain 6 tavua!)

syksyksi muuttuu silmiin.

1. korjausversio:

Elokuun hymy

viileässä illassa,

hiljaa hiipuva

on aurinkoinen katse.

Syksynä muuttaa silmiin.

2. korjausversio:

Hiljaa hiipuva

on aurinkoinen katse,

elokuun hymy,

syksyä enteilevä

viileässä illassa.

En ole vielä tyytyväinen tähänkään versioon. Katsotaan, viitsinkö enää muokata tätä. =)

'''''''''''''''''''''''''''''''''''''''

Sitten haikuharjoitus (8.8.2011):

(Haiku 5-7-5)

Keltaista viljaa
elokuussa pelloilla.
Päivä lyhenee.

Listatut

2011-05-27T15:07:00.004+03:00

Pe 27.5.2011

Uh.
Inhokit.
Kalavaleet.
Meriselitykset.
Villaisella painetut.
Unohtuneet unohdetut.
Sanomattakin on selvää.

Umpimieliset.
Mitään sanomattomat.
Mielettömät mahtailijat.
Kaikenlaiset ne viitsivätkin.

Ilmankos.
Kinkittelijät.
En kyllä kerro.
Salassa kyttääjät.
Pyykkinaruunjuoksijat.

Tekemättömät.
Kädettömän työt.
Vasemman jalan saapas.
Se siitä sitten ja loput kirjeessä.

Siitäs sait!
Pulinat pois!
Turpa kiinni sorsa!
Ei vois vähempää kiinnostaa.

Omakehuiset.
Itsetyytyväiset.

Kuka Mitä Häh

Väärinymmärretyt

Napaansa tuijottajat

Tekopyhät jokapaikanhöylät

Räkänokat

Siivelläeläjät

Tyhjänjauhajat

Vasemmalla kädellä sorkitut

Susiparit

Naukuiitat

Pullasorsat

Palaneet hihat

Revenneet pelihousut

Piikittelijät

Kiusankappaleet

Ei mistään kotoisin

Laita vielä paremmaksi

Sähän sen tiedät paremmin

Eipäs juupas

Et cetera ja niin edelleen

Kumpi kampi enten tentten

Ei kai

kyl maar

Sä sen tiedät

Linssiinviilaajat

Kiusaajat

Kinastelijat

Kiukuttelijat

Paperitiikerit

Vanhat pierut

Besserwisserit

Painokelvottomat

Mikä täällä haisee?

Älä puhu pehmosia

Pyrkyrit

Parittajat

Patistelijat

Pottunokat

Peräänkatsottavat

Itkuiikat

Petolliset

Huijaajat

Tuppisuut

Räkänokat

Kiistakapulat
Poltinmerkityt

Makkelit

Erimieliset

Kerettiläiset

Totuudentorvet

Psykopaatit narsistit

Kitisijät

Natisijat

Marisijat

Taivastelijat

Kiistakapulat

Tyhjännaurajat

Puolivillaiset

Turhanpäiväiset

Palturin puhujat

Peräänkuulutetut

Asiattomat viittaukset

Mittamattoman tyhmät

Toinen toiselle kuoppaa kaivaa.

Runotorstain haaste 209

Yllätyspalkinto

2011-04-30T12:48:00.002+03:00

Lauantai 30.4.2011

Yllättäen sai oikein pokaalin aikatherinelta.

Se tuli täytenä yllätyksenä ja hämmentyneenä kiittelen. :)

Tähän tunnustukseen liittyy vielä, että pitää kertoa 8 asiaa itsestä, ja jakaa tunnustus sitten 8 muulle blogin kirjoittajalle. Tunnustuksen kuvan voi kopioda ja laittaa omalle sivulle.

Siispä tässä jotain meikäläisestä...

1. Olen kirjoittanut lapsesta asti. Milloin runoja, milloin jotain muuta tekstiä.

2. Koulussa mieliaineitani oli kuvaamataito ja äidinkielentunnit.

3. Olen eläinrakas. Minulla on kissa. Koirani kuoli viime lokakuussa ja sitä on kovin ikävä. Uutta koiraa meillä ei vielä ole.

4. Monet runoilijat ovat tehneet minuun vaikutuksen, mm. Saima Harmaja, Eeva-Liisa Manner, Paavo Haavikko ja monet muut.

5. Kirjailijoista pidin lukioluokilla eniten Dostojevskista. Tarjei Vesaasin Jäälinnan oudon hypnoottisen ilmapiirin muistan vieläkin, vaikka kirjan lukemisesta on pitkä aika. Nykyisin olen kirjojen suhteen aika ronkeli, vaikka olenkin lukutoukka.

6. Mieli elokuviani ovat mm. Kuninkaan puhe ja Coco Chanel.

7. Aioin ensin toimittajaksi, mutta noin puolet työelämästäni olen ollut opettajana.

8.Toinen puoli työelämästäni on mainostoimistotyötä, kuvittamista ja graafista suunnittelua, mutta myös copyright-töitä. Piirtänyt ja maalannut olen lapsesta asti.

Pokaalitunnustuksen jaan nyt seuraaville:

Pian on toukokuu

2011-03-26T15:19:00.004+02:00

Kuva: ClipArt

Tuuletan hiuksiani maaliskuun pyryssä.

Sataa puuterilunta.

Sydämeni on hiljaa ja kuuntelee:

Pian on toukokuu.

Vaellan läpi lumisen puiston

ja unohdan,

miten pimeät aamut

tulvivat kalenteristani

häpeään tuomittuina.

Kevätaamut pulpahtelevat

yksitellen tuoksuvia vaahterankukkia,

hiirenkorvia,

linnunlaulua.

Kohta jo lapset hyppivät narua ja

lätäköissä roiskuu

kevät ja iloinen

nauru ja kilkatus,

soittaa jäätelöauto

sitä ujellusta,

joka saa koirien korvat luimuun.

26.3.2011

Kevätkampa 013

Meille tärkeimmät

2011-02-28T02:08:00.001+02:00

Joku ihminen. Joku paikka.
Ne ehkä meille tärkeimmät.

Jokin meissä kaipaa aina jotakin jossakin,
tai kenties sittenkin jonnekin.

Joku lähti. Joku jäi. Joku tuli. Joku meni.

Yksinäisyys, kun ovet suljettiin.
Tai avatuista ovista tulijoita oli liian monta,
kun odotimme vain yhtä, joka ei tullutkaan.

Tai kenties saimme liian paljon,
vaikka tarvitsimme vain jotakin.
Joskus kaikkea on liikaa, joskus liian vähän.
Milloin olisimme tyytyväisiä?

Joku kysyy, joku vastaa tai vaikenee.
Usein joku jättää kysymättä.
Hiljaisuus on jotain, mitä emme siedä
tai mitä ehkä tarvitsisimmekin eniten.

Joku toinen kerta kaikki voi olla toisin.
Mutta meille kaikkein tärkeimmät ovat sittenkin ehkä nämä:
Joku ihminen, rakkain. Joku paikka, koti.

Runotorstain 196. haaste

Rakkaus

2011-02-27T12:18:00.000+02:00

Jo unisia silmiään hitaasti aukovan kevään kunniaksi yksi rakkausrunoistani, jonka olen kirjoittanut marraskuussa 2010:

Rakkaani marraskuun ensilumessa

Marraskuussa puiden varjot kasvavat pituutta.
Oksat pukeutuvat tuuleen ja tanssiviin lehtiin.

Minä olen kevyt ja raskas auringon ja pilven vanki, mutta marraskuun sydän on jäätä
eikä ymmärrä minua, kesään unohtunutta. Kellun tuulessa kuin kastunut perhosen siipi ja puhun uneni ääneen niille, jotka kuuntelevat.

Ruoho on vaiti tai ruikuttaa.
Pilvet suhisevat ääneen kuin tyhjevät ilmapallot.

Jo kauan sitten poimin auringon kaulakorukseni,
kultaiset säteet hiuskoruikseni.

Miten sydämeni lyökään!

Korvakoruni ovat meripihkaa,
huuleni makeat kesän viimeisistä mansikoista.
ranteeni sykkeessä kirpeät puolukat veressäni.
Hameeni helmat meriveden suolassa.

Kahlaan rantaan, kahlaan lehtien meressä, kahlaan sinun ajatustesi läpi ja teen kotini kultaisten pilvien reunaan, sinne, mitä et enää muista.

Olen kaukainen planeetta ja niin lähellä sinua kuin lempeä tuuli. Sinä olet marraskuununinen ja minäkin. Olet kylmä tuuli pohjoisesta. Miten lämmittäisin sinua? Miten saisin uudet lehdet, miten ompelisin kesämekkoni ehjäksi?

Marraskuu, marraskuu. Ohi kiitävä juna. Pian jo mennyt. Kun tulet uudestaan, talvi alkaa taas.

Näköetäisyydellä sinusta olen yhä kesänkestävä, talvenpestävä, lumisotasilla koska vain kanssasi rakkaani tulisieluinen puhuri. Älä vastaa sanoilla, vastaa katseellasi, jonka kaiku on äänekäs ja tumma.

Marraskuu, rakkaani ensilumessa. Unohtumaton on jäinen suudelmasi, marraskuu.

Erilainen

2011-01-28T05:39:00.000+02:00

27.1.2011
Runotorstain 192. haaste

Itseään toisista etsii.

Ei löydä.

Erilainen.

Runotorstain haasteesta KUU

2009-11-07T23:50:00.000+02:00

7.11.09

Runotorstain aiheen myötä

rupesin pallottelemaan

kuu-palloa:

Kuu - köyhän kultakolikko taivaalla

-------------------------------------------

Leikattujen kollien lauma

välittää vain raksuista,

ei muusta,

mitäpä enää maaliskuusta!

-------------------------------------------

Kalpea, pyöreä naama

puitten latvojen yli kurkistaa.

Kuu-ukon aamu on harmaa,

kohta kuun haamukin katoaa.

--------------------------------------------

Kuu, suuri ja pyöreä pallo,

keltainen, kultainen juustokimpale,

saavuttamaton hiirten herkku.

---------------------------------------------

Äänetön ja hiljainen taivaankappale,

yön valaisija, suuri lamppu.

---------------------------------------------

Kun kuu ei minulle merkitse mitään,

en siitä sitten sen kummemmin

viitsi kirjoittaakaan.

---------------------------------------------

Kuu keltainen kumotti

kultaisena kummasti

kuusikkoa korkeammalla

koko keskiviikon kesäkuussa.

Kerta kerralta komeammin

kuu kuljeskeli korkeuksissaan

koko kauneuden kaaren

kello kahteentoista.

Keveästi kevään kuu

kylmän kauneutensa

kumosi kuutamoksi

kuusten kantojen

kupeeseen.

Käsi kädessä kukkaset

kumarsivat

kuulle koko kesän

Tie

2009-10-25T02:05:00.000+03:00

Ajatusteni aurinkotuuli
mieleni holveissa

vapautta etsii.

Tähtituulena syöksyy
yön sumuista kiitorataa.

Jumala, Sinä olet vapaus. Tiedän.

Mutta sydämessäni musta jää
minut pettää,
liukas kalteva pinta
epäilysten,
ahdistusten portit sulkevat tien.

Jos toivo on kuolematon,
uskon silta vahva,
aamun valo
avaa silmät

painajaisista vapauteen.

Katso myös:
Kuvapuheita (Valokuvatorstain 145. haaste)

Tänään

2009-04-02T13:38:00.000+03:00

virkkaa ketjuksi keltaista rihmaa
kultalankaa keväthuiviksi hartioille
valoa sydämen pimeisiin huoneisiin
lokeroituneeseen mieleen
iloa ensimmäisistä sitruunaperhosista,
leskenlehdistä, voikukista

aukaise koteloitunut mieli
vapauta ajatusten liito
purista pimeä ulos
puhdista pinttyneistä pölyistä
kalpea talvinen kieli
rähmäinen silmien kapea rako
sisäiset syöverit auki
irti kumarasta kehosta palelevasta sielusta irti
olemuksen ahtaasta varjosta
jäitten mukana sulanut pois talvi taakse jäänyt pimeä
unohdettu hiipuva suru
kohota katse oivallus selkä suoraksi
ripusta kevään kultaiseen ketjuun ajatusten nauhaksi
unelmien hiirenkorvat
ja huhtikuu
tämä nyt-hetki ja koti elämä tulevaisuus rakkauden kehäksi
kaulaan ilo suloinen valo kirkkaus
huhtikuu kevät ja lintujen laulava suu

Runotorstain 113. haaste: Lämpö

2008-12-26T10:11:00.000+02:00

Rakkaus

Rakkaus - niin kaunis ajatus,
pikkulintu pakkasessa - pois lentävä,
vaikka ymmärtäisitkin
kätesi ojentaa
- lämmittämään.

etsijöiden taivas

2008-10-15T02:30:00.000+03:00

Runotorstain
105. haaste

09.10.2008

"Viikon haasteena on tällä kertaa valokuva. Kuvaaja on Ian Britton. Kuva kuuluu Freefoto.com -sivuston kuvapankkiin ja on Creative Commons -lisenssin alainen."

etsijöiden taivas

pettämätön tekniikka?
kaikilla taajuuksilla?
kanavat auki?
antennit viritetty?
joka suuntaan?

ketä/mitä odotetaan?

mutta edes
naapurin ajatuksia
näillä laitteilla
ei ole saatu kuuluviin

ja mitä laulaa satakieli
kuulaana kesäyönä?
mitä huuhkaja huhuilee?
miten tulkitaan mehiläisen surina?
mitä sanovat muutolinnut toisilleen
ennen kuin matkaavat etelään ?

mitä ulvoo susi
syksyisenä hallayönä?
tulkitsevatko nuo laitteet
kaikkien kansojen tai enkelien kieltä ?

pärjäävätkö
kuullun ymmärtämisessä ?
näkyvän ja näkymättömän rajoilla?

taivasalla vielä sangen tutkimaton tellus

**************************
Vrt.

Tulivat mieleen myös nämä:

"Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan. " (Room. 1:20) [Job 12:7-10; Ps. 19:2-4; Jes. 40:21,26]

"Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen(Kol. 1:16 )

"... emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia. (2. Kor. 4:18)

"Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan." (Matt. 7:8; Luuk. 11:10)

Muista olla kiltti

2008-10-02T23:18:00.000+03:00

Missä kiltit pienokaiset?
Missä lapset laulavaiset?
Nyt ne tontut ahkerasti
seuraa teitä jouluun asti.

Joulupukin kirjassa
on kaikki tieto Mirjasta
ja Marjasta, Katista ja Karista,
Eilasta ja Marista.

Sinustakin tieto on,
oletko sä vallaton.
Autoitko sä äitiä ja isää,
vai manguitko yhä vain taskurahaa lisää.

On aika olla kiltti,
jos joululahjat kiinnostaa,
ettet ole se piltti,
joka jouluna risuja saa.

Runotorstain 104. haaste

onnettomien ihmisvihaajien muistolle

2008-09-25T02:37:00.000+03:00

eikö äitisi syli kertonut sinulle äidinrakkaudesta,
kun olit vauva

eikö isäsi katse seurannut ihaillen sinua,
kun otit ensiaskeleitasi

eivätkö opettajan kannustavat sanat tukeneet sinua,
kun opettelit lukemaan

eikö ensirakkautesi saanut aurinkoa
paistamaan kirkkaammin sydämeesi

etkö halunnut kuulla, kun Jumala
kutsui sinua nimeltä kahdesti tai kolmesti

etkö oppinut antamaan anteeksi itsellesi
ja muille ihmisen heikkoutta

puhuitko milloinkaan kenellekään
sisäisistä kivuistasi

oliko painavinta se
minkä jätit kertomatta

sekö sai sinut painamaan liipasinta
itseäsi vastaan toisia kohti

jos nyt voisit palata sieltä
minne olet mennyt
perääntyisitkö kostostasi edes itsesi vuoksi
varjeltuaksesi ikuiselta tuskalta

Runotorstain 103. haaste

Mikä on helppoa

2008-09-18T06:51:00.000+03:00

Se on helppoa kun osaa

Mikä tekee helposta
niin vaikean?
Vastauksista ensimmäinen:
Tietämättömyys.
Kuinka monta kertaa
olenkaan kuullut sanottavan:
Jospa vain olisin tiennyt...

Mutta tietämättömyyden
tunnustaminen...
se se vasta vaikeaa onkin.
Ei kukaan halua olla tyhmä.

Mutta nyt on kysymys
helppoudesta,
sellaisesta, mikä ei ole vaikeaa.

Mikä siis on helppoa?
Helppoa kuin heinänteko?
Mistä ei tule rakko kämmeneen,
missä ei ole kitkaa,
mikä ei takerru kurkkuun.

Ei sitä kyllä helposti
sanotuksi saa,
Sillä mikä on toiselle helppoa,
voi toiselle olla mahdotonta.

Helppoa on olla näkemättä,
sulkea korvansa tai
jättää sanomatta.
Eri asia sitten on jälkimaku,
sydämen tila,
jos laiskuutesi on sinut pettänyt,
ja olet saanut vamman sieluusi.
Silloin ainut keino on pyytää anteeksi
ja antaa anteeksi. Myös itselleen.
Se on helpoin tie mielenrauhaan.
Katkeruus ei tee hyvää hipiälle.
Helppoa ei ole kellään.

Runotorstain 102. haaste

Ajatuksia

2008-09-12T04:19:00.000+03:00

Runotorstain 11.9.08 101. haaste on AJATUS

Luen ajatuksia,
jotka herättävät ajatuksia
ajatuksista, joita ei vielä
ole ehditty ajatella.

Myrsky

2008-09-12T04:03:00.000+03:00

5.9.08 Runotorstain 100. haaste Myrsky
Huudan apua tuskaani,
mutta Jeesus ei kuule.
Voi, hän nukkuu!
Hädässäni vaadin häntä heräämään.
En tajua, että olemme samassa veneessä.
Mikään ei voi upottaa venettä,
jossa Jeesus on.
Tajuan sen vasta,
kun hän
tyynnyttää
myrskyn.

Sydänmyrsky

2008-09-08T22:22:00.000+03:00

Veren kohina korvissa,
sisimmässä tunteiden aallot,
haavoilla sielua myöten.

Miten tyyntyisi tuska,
veren kuume suonissa,
sydänmyrsky?

Silmissä mustan ja punaisen
diskovalot.
Kuin viha, kuin suru,
kuin kaiken peittävä murhe
on tämä epätoivon ryoppy,
jonka kyynelten sumu
peittää.

Tai apatia,
tunteettomuuden turta veri,
jonka outo tyyneys ei
anna oikeutta edes
olla olemassa.

Näiden kahden ääripään välillä
sydän rummuttaa ja
ajatusten salamat iskevät
kuin luodit.

Outo näky pimeässä yössä,
aivojen sokkeloissa:
pois pakeneva päivä,
muuttumaton eilinen.

Sano vain sana
ja tuuli tyyntyy,
anteeksianto vapauttaa toivon
tulevaisuus aukeaa ulos
mustasta pilvestä

Myrskyssä

2008-09-08T01:36:00.000+03:00

Minäkin pelokkaana,
epäuskoisena
myrskyssä.
Näen vain
aaltojen pauhun,
veneen yli lyövät tyrskyt.

Syyskuun luonnoksia

2008-09-03T05:25:00.000+03:00

Kuvassa Jasminen Mikku-kissa

3.9.08 Loruttelua kissoista

Innostuin kirjoittamaan pari kolme lorua
Chanian kissakirja-arvontaan
Bookcrossingin Foorumilla:

Kuperkeikan kissa heitti,
yli pihan kulki reitti
hiirien ja myyrien.
Muttei enää, tiedän sen:
Kissan häntä vilahti
vauhdissa ja sihahti
niskaan pitkähäntäisen
ruman päästäisen.

Loppui juhlat hiirien,
myyrien ja päästäisten,
kun saapui kissa pihalle,
se iso katti, perso hiirten lihalle.

Sitten pieni kiltimpi runo:

Olen kissa pieni soma,
mull on tyynypeti oma.
Emäntäni herkut laittaa.
Kyllä niitä syödä maittaa.
Massu aivan pullollaan
käperryn nyt nukkumaan.

Tässä vielä runo kissailkimyksestä:

Aamulehdelle pissasin,
sen oikein kunnolla tuhrasin.
Riekaleiksi revin otsikotkin.
Oksensin matolle kun ahnehdin.
Hiirten jahdin missasin,
kakin milloin minnekin.

EDIT: Hieno juttu! Kissa-kirja tipahti postiluukusta, kiitos Chania!

Katso

Bookcrossing

Syyskuun luonnosvihko

2008-09-02T00:23:00.000+03:00

2.9.2008

Ihmeellinen iho (Runotorstain 99. haaste)

Suloinen on huulten iholla suudelma
ihomme rakkauteen kietoutuneena

Ihon ihmeen, ilmeen, kosketuksen
miehen ihon, ihon tuoksun
naisen, lapsen, vauvan, ihmisen ihon
voi tuntea, koskettaa, haistaa
tuulen hipaisun iholla,
kylmyyden, pakkasen

sateen puhdistavan vihmonnan,
veden syleilyn
hyöteisen piston, ampiaisen,
nokkosen, auringon poltteen

Silitän koiran turkkia, kissanpoikaa,
lapsen silkkistä tukkaa

Karhea kangas hiertää ihon haavoille
kivi kengässä rakon kantapäähän
kihelmöivä on kämmenen isku poskella
viiman piiska ahavana

Ilman ihoni suojaa
olisin alastomampi,
miten pysyisin koossa

Ihmeellinen ihoni
kimmoisa nahka,
sisällä minä
Luojan kämmenellä:
"Kätteni hipiään olen sinut piirtänyt"