Katselin merta, jonne taivas oli pudonnut
ja kyyneleeni pisaroivat pinnan rikki,
niin että taivas pääsi vapaaksi
jokaisesta kyyneleeni iskusta kuin taltan lyönnistä
kiiltävän meren metallinvärisestä rinnasta
puhkesi lumme
valkoisina kuin lumi
ne kohosivat joutsenina taivaan pilviksi
Ja minä lakkasin itkemästä.
Meri oli niin kaunis
ja taivas oli yhtä sininen
niin etten tiennyt
kumpi oli kumpi
Kyyneleeni olivat muuttuneet kaloiksi
jotka liikehtivät välkehtivät
meren kuvussa
ja linnut sukkuloivat
pilvien välissä peilikuvina
veden pinnalla
Meri ja taivas
toisiinsa ihanasti uponneina.
251. Runotorstai
